Maaliskuu on saapunut ja juttusarjamme jatkuu. Pyysimme ystäväämme Katri Riikosta kirjoittamaan aiheesta ”Valoa”.
Kotini seinälle on ripustettu kehyksiin laitettu kortti, jossa pieni purjevene seilaa ulapalla, ja vieressä koreilevat psalminkirjoittajan ikiaikaiset sanat: “Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.” Tuo jae on minun voimalauseeni, lohtuni vastoinkäymisissä ja ankkurini elämän myllerryksissä. Tätä kirjoittaessani olin kuitenkin tuijotellut aivan toisia seiniä, sillä olin majaillut enimmäkseen anoppilassa, jossa seinälle on hiljattain ripustettu kehystetty kuva Janakkalan Pyhän Laurin kirkosta.
Tänäkin vuonna Kokonainen ry järjestää konsertteja kyseisessä kirkossa, joka täyttää tänä vuonna 500 vuotta. Kirkon 500-vuotista taivalta muistellessa tulee mietittyä millaisia saarnoja ja oppeja kirkossa on vuosisatojen saatossa julistettu, millaista viestiä kirkossa on annettu - Janakkalassa tai yhtä hyvin missä tahansa toisessa kirkossa.
Historian aikana on kristinuskon nimissä puhuttu ja tehtykin paljon sellaista, joka tuntuu viestivän lähinnä vihaa ja pimeyttä. Kuitenkin kristinuskon sanoma kaikessa yksinkertaisuudessaan on aivan päinvastaista. Kristinusko on - sen pitäisi olla - valon uskonto.
Uuden vuosikymmenen taitteessa tuntuu, että maailma jossa elämme tukehtuu synkkiin tulevaisuudenkuviinsa ja siihen, että ihmiset kääntyvät toinen toistaan vastaan. Kristittynä ja teologina näenkin kristinuskon viestin olevan nyt ehkä tärkeämpi kuin koskaan. Toivonsa menettäneille usko tai uskonyhteisö voi olla se puuttuva valonsäde elämässä.
Valo voi olla sitä, että kiireisen ja suorituskeskeisen kaupungin keskellä on kirkkotila, jossa on aikaa pysähtyä olemaan, lakata tekemästä, kuulla ja kuulostella vain. Valo voi olla sitä, että seurakunnasta löytyy joku, joka vihdoin kohtaa kiusatun ja syrjityn ihmisenä, kuuntelee, lohduttaa, ottaa mukaan. Valo voi olla sitä, että vaikka elämä tässä maailmassa tuntuisi olevan vuodesta toiseen varjoissa kulkemista, tarjoaa usko lupauksen siitä, ettei tämä maailma olekaan kaikki.Ja kun yksi löytää valoa varjon seasta, hän jakaa sitä myös eteenpäin. Jos keskittyisimme kaiken pahan ja pimeän sijaan näkemään kaiken valon ja toivon ympärillämme, voi kuinka paljon kevyempää elämä olisikaan!
Juuri siitä kotimme huoneentaulu minulle muistuttaa: elämä on nyt, ja elämässä on aina valoa. Eikä suotta ole sanottu, että pimeys ei voi voittaa pimeyttä, vain valo voi voittaa pimeyden.
Katri Riikonen teologi ja uusvanha Kokonaisen aktiivi
Valoa-konsertti Kokonaisella festivaalilla 7.8.2020 klo 19 Janakkalan Pyhän Laurin kirkossa. Konsertti on osa kirkon 500-vuotisjuhlavuoden ohjelmaa.
Tutustu Janakkalan Pyhän Laurin kirkkoon täällä: