Yksi säveltäjistä, jotka elinaikanaan saavuttivat suosion, vaikka hänen musiikkiaan harvemmin
nykyään esitetäänkin, on Italiassa elänyt laulaja, luutisti ja opettaja Maddalena Casulana (n. 1540–1590). Hän oli luultavasti myös ensimmäinen nainen, joka julkaisi itse omat sävellyksensä.
Casulana sävelsi ennen kaikkea madrigaaleja, jotka hän omisti Isabella de’ Medici Orsinille.
Vaikka renessanssiajan Italiassa hovikulttuurissa musisoiva nainen oli itsestäänselvyys,
moniäänisten madrigaalien, eli maallisten laulujen säveltämistä pidettiin ennen kaikkea miesten työnä. Syynä olivat kenties myös usein madrigaaleissa käytetyt tekstit, jotka olivat yleensä seksuaalisviritteisiä. Sitaatista ilmenevät yhteiskunnan silloiset ennakkoluulot naisia
kohtaan, joita musiikintutkija Samantha Heere-Beyerin mukaan Casulana vahvasti teoksissaan ja elämässään vastusti ja halusi muuttaa. Vaikka Casulanan elämästä ei olekaan tarkkaa tietoa, on selvää että häntä arvostettiin säveltäjänä, sillä hänen neljästä julkaistusta
madrigaalikokoelmastaan tehtiin useita painoksia. Casulana on siis selkeästi ollut tietoinen aikansa sukupuolittuneen valtarakenteen epätasa-arvosta ja on taiteessaan pyrkinyt keskustelemaan siitä. Hän on siis ollut aikansa varsinainen vastavirtaan
uiva pioneeri!

Teksti: Anna Ramstedt