Jadwiga Sarneckan synnyinvuodesta tai -paikkakunnasta ei ole täyttä varmuutta, mutta ilmeisesti hän syntyi nykyään Ukrainalle kuuluvalla alueella. Puolan historia 1800-luvulla on monivivahteinen, on Kongressi-Puolaa ja Veikselin aluepiiriä, mutta yksinkertaisinta on todeta, että Sarneckaa pidetään puolaisena säveltäjänä. Sarnecka opiskeli pianon parissa sekä Varsovassa että Wienissä. Hän sairastui jo nuorena tuberkuloosiin, jonka kanssa taistellen eli lyhyen elämänsä. Elämäkertatiedot, joita ei ole paljon, mainitsevat myös depressiivisyyden ja hermo-ongelmat säveltäjän vaivoina. Nämä mielen poikkeustilat saatettiin yleensäkin liittää taiteilijoiden “normaaleihin ominaisuuksiin”, ja naistaiteilijan hermoja pidettiin kenties vielä hauraampina kuin naisten hermoja yleensä.

Sarnecka konsertoi viimeisen kerran vuonna 1911. Hänellä oli maine virtuoosipianistina, mutta hän koki itsensä ennen kaikkea säveltäjäksi ja säveltäjänä hän halusi tulla nähdyksi. Valitettavasti hänen sävellyksistään eivät kriitikot juuri pitäneet. Niitä sanottiin oudoiksi, sekä muodoltaan että tunnelmaltaan kaoottisiksi ja depressiivisiksi. Nykykuulijalle Sarneckan sävelkieli on myöhäisromanttista ja joskus kiihkeästi aaltoilevaa. Viimeisimmissä teoksissaan säveltäjä teki kokeiluja harmoniassa, kuten monet myöhäisromantiikan pursuavasta kromatiikasta ylitse pyrkivät säveltäjät.

Sarnecka kustansi varhaisimmat teoksensa itse. Kun kriitikko, mesenaatti ja taiteenkeräilijä Feliks Jasieński (1861 - 1929) alkoi Sarneckan tukijaksi ja kustantajaksi, Sarneckan teokset saivat aikaisempaa enemmän huomioita ja myös kiittävämpiä arvioita. Pelkällä säveltämisellä oli - ja on ehkä vieläkin - hankala elättää itseään, joten Sarnecka opetti piano-oppilaita, konsertoi, runoili ja oli innostava puhuja. Puhujan lahjojaan hän pääsi hyödyntämään muun muassa puolalaisten muusikoiden konferenssissa, jossa Sarnecka puhui luovuuden ja virtuoosisuuden suhteesta; kuulostaa mielenkiintoiselta aiheelta. Säveltämisen lisäksi Sarnecka oli kirjallisesti lahjakas, ja runoja syntyi omiin säveliinkin. Säveltäjän tuotannosta on säilynyt ja arkistoista esiin kaivettu lähinnä pianoteoksia sekä muutamia lauluja.

Teksti: Heli Haapala