Anna Korsun (s. 1986, Ukraina) on Saksassa asuva säveltäjä, äänitaiteilija ja esiintyjä. Hän opiskeli sävellystä Kiovassa ja Münchenissä professori Moritz Eggertin johdolla.
Anna työskentelee erilaisille kokoonpanoille soolo-instrumenteista orkesteriin, mukaan lukien akustiset instrumentit, ääni, elektroniikka ja ääntä tuottavat esineet. Hän tekee myös yhteistyötä visuaalisen taiteen, tanssin, teatterin ja kirjallisuuden taiteilijoiden kanssa. Anna kutsuu teoksiinsa mukaan niin ammattimuusikoita kuin harrastelijoitakin, sekä ei-musiikillisia taiteilijoita. Taiteilijana toimimisen lisäksi Anna esiintyy nykymusiikin laulajana/ kosketinsoittimien soittajana, ohjaa musiikkiprojekteja ja opettaa sävellystä kansainvälisillä kursseilla.
Hän on osallistunut kansainvälisiin festivaaleihin kuten eclat, Darmstädter Ferienkurse, ISCM, Warsaw Autumn, Festival Musica Strasbourg ja Huddersfield Contemporary Music Festival ja työskennellyt lukuisien modernin musiikin asiantuntijaryhmien sekä johtavien instituutioiden kanssa.
Anna on saanut Christoph- ja Stephan-Kaske-säätiön palkinnon, Gaudeamus-palkinnon, Kunstpreis Berlinin ja Trillende Lucht -säätiön Open Ear -palkinnon.
Anna Korsunin pianokvintetto Isostasie sekä laulusoolo The Song of a Fish saivat suomen ensiesitykset Kokonainen-festivaalilla vuonna 2017.

Anna kuvailee omaa työskentelyään seuraavasti:
“Kirjoitan teoksiani erilaisille kokoonpanoille. Joskus työskentelen elektroniikan parissa, joskus teen yhteistyötä muiden taiteiden kanssa, mutta erityisesti olen kiinnostunut akustisista lähteistä.
Musiikki on minulle taiteen laji, jossa taiteilija työskentelee äänien ja niiden suhteiden kanssa ajassa ja tilassa. Mutta ennen kaikkea musiikki on minulle tapa ajatella ja eräänlainen maailmankuva. En tee eroa "musiikillisten" ja "ei-musiikillisten" äänien välillä. Ääni muuttuu musiikiksi hetkellä, jolloin sitä käytetään musiikissa, riippumatta siitä, oliko sen lähde perinteinen musiikki-instrumentti vai esine, jota normaalisti käytetään ei-musiikillisiin tarkoituksiin.
Minulle on melko vaikeaa siirtää musiikillisia ideoita sanallisiin välineisiin. Kun sävellän teoksen, ajattelen ääniä, niiden suhteita, yhteyksiä, sekoituksia ja musiikillista aikaa, en tarinan kerrontaa. Musiikki luo oman maailmansa, joka ei välttämättä tarvitse soveltua kirjallisuuteen tai kuvaan. Jokainen teos on äänellinen olento, jonka kuuntelijat ja muusikot kokevat yhdessä minun kanssani, jokainen omalla tavallaan.
Työskentelen paljon ihmisäänen kanssa. Mielestäni ääntä ei tarvitse välttämättä liittää tekstiin. Ääni ei ole vain väline kirjallisuuden ja musiikin välillä, vaan ainutlaatuinen ja hyvin erityinen, intiimi instrumentti. Toisaalta tekstiä ei tarvitse välttämättä upottaa musiikkiin, koska sen fonetiikalla on oma ilmaisunsa ja se voi itse muuttua musiikiksi.
Olen kiinnostunut musiikillisen ajan havaitsemisesta. Työssäni yritän ymmärtää, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, miten samaa teosta kuunnellaan riippuen kontekstista, tilasta, ympäristöstä, suorasta osallistumisesta tai tarkkailusta ja jopa vuorokaudenajasta.
Rakastan musiikkia taidemuotona sen abstraktiuden vuoksi. Pyrin tutkimaan, miten taiteilija voi työskennellä puhtaan musiikillisten ilmaisumuotojen kanssa, prosessien, joita ei aina voi sanallistaa. Tärkeintä minulle on musiikillisen kuvan luominen, joka vie kuulijan eräänlaiseen vaihtoehtoiseen maailmaan ja tekee elämästämme, kuten kaikista muista taiteenlajeista, moniulotteisen.”

Teksti: Anna Korsun, suomennos Linda Suolahti