Amy Marcy Cheney Beach (1867–1944) oli amerikkalainen, elinaikanaan juhlittu säveltäjä ja pianisti. Hän osoitti jo lapsena suurta musiikillista lahjakkuutta, sai opetusta Bostonin parhailta pianisteilta, ja 16-vuotiaasta lähtien hän esiintyi pianosolistina muun muassa Bostonin sinfoniaorkesterin kanssa. 18-vuotiaana hän avioitui itseään yli kaksikymmentä vuotta vanhemman lääkärin kanssa, joka saneli Beachin muusikkouden rajat: Beach ei saanut opettaa pianonsoittoa eikä opiskella sävellystä, ja hän sai antaa vain kaksi julkista konserttia vuodessa. Beach oli siis lähes itseoppinut säveltäjä, ja hänen oli julkaistava sävellyksensä miehensä nimellä Rouva H.H.A. Beach. Tämä kaikki ei valitettavasti ollut epätyypillistä ajan ylemmän luokan naisten keskuudessa – musiikki nähtiin soveliaana harrastuksena rouville, mutta se ei saanut olla ammatti, eikä sillä saanut ansaita rahaa. Naisten myös ajateltiin säveltävän tunteella eikä älyllä, jolloin opetus nähtiin turhana. Beach oli kuitenkin monella tapaa pioneeri: hän sävelsi ja julkaisi ensimmäisenä amerikkalaisena naisena sinfonian (Gaelic Syphony, 1896) ja oli myös ensimmäisiä amerikkalaisia säveltäjiä, jotka rakensivat uransa ilman opintoja Euroopassa. Vuonna 1900 hän soitti oman pianokonserttonsa Bostonin sinfoniaorkesteirn solistina.

Teksti: Mari Viluksela