• Kokonainen

Toivontäyteistä 2020-lukua Kokonaisen ystävät

Uuden vuosikymmenen ja Kokonaisen 5-vuotisen taipaleen kunniaksi aloitamme juttusarjan, jossa me ja vierailevat kynät julkaisevat joka kuukausi tekstin festivaalin aiheista tai teemoista ja sen herättämistä ajatuksista. Sain kunnian avata tämän sarjan ja avaan sen pelolla.


Olin perjantaina pitkäaikaisen ystäväni kanssa Draama-Helmin keikalla G Livelabissa. Ystäväni on valveutunut kasvattaja ja kuluttaja ja arvostan häntä suuresti erityisesti siksi, että hänen seurassaan minun ei tarvitse pelätä puheitani. Tarkoitan, että puheenaiheet voivat olla rankkoja ja epämiellyttäviäkin, mutta emme muserru niiden painosta.


Juttelimme uudesta vuosikymmenestä ja mitä se mahtaa tuoda tullessaan yhteiskunnalle ja koko kansakunnalle. Kerroin, että olen huolissani siitä, että kaikki solidaarisuus katoaa ja yhteisöllisyyttä ei enää ole, vaan kaikki maapallollamme edistää yksilön etua. Eikä siis toisen yksilön, vaan omaa etua. Instituutiot, koneistot, hallitukset, päättäjät, mutta myös individuaalit ajavat omia oikeuksiaan. Kenelläkään ei ole enää vastuuta, on pelkkiä oikeuksia, korruptio jyllää. Onko anarkia uusi valtiomuoto?


Ystäväni toi esiin erinomaisen pointin. Pelko. Pelko ajaa ihmisiä suojelemaan itseään ja ehkä joitakin siinä ihan vieressä, mutta horisonttiin katsominen saa kauhun tunteessa jäädä. Ilmastonmuutos, maapallon tuhoutuminen, ylikansoittuminen, terrorismi ja kolmannen maailmansodan uhkakuva ovatkin järin painavia syitä kokea ahdistusta, hysteriaa, paniikkia ja vihaa.


Tasa-arvo puhuttaa ja herättää ajatuksia nyt enemmän kuin aikoihin. Itse olen ajatellut, että se on juuri rohkeuden esille tuoma teema. Toisesta näkökulmasta senkin voi nähdä kuitenkin olevan itsesuojelua. Peloissaan ihmiset puolustavat oikeuksiaan ja nousevat barrikadeille - niinhän monet hätätilat ovat alkaneet.


Kun olin lapsi, pelkäsin uskomattoman paljon pimeää, eikä pelko ole koskaan kokonaan poistunut. Pimeys on tuntematonta, arvaamatonta ja pimeässä ihminen on aika avuton. On luonnollista pelätä sellaista, mitä ei tunne. Luonnollista olisi myös siinä tilanteessa turvautua toiseen ihmiseen. Luottaa. Jakaa. Lohduttaa.Rakentaa rakkaudelle.


Kokonainen festivaali kokoaa tänä vuonna konsertteja näidenkin tuntemusten ympärille. Ohjelma julkaistaan maaliskuussa. Siihen asti, katse horisonttiin.


Linda

KOKONAINEN

Tasa-arvoista taidemusiikkia